Kanteleen ääni kuvastaa Suomen ainutlaatuista luontoa. Sen puhdas, kristallin kirkas sävel on valloittanut monien ihmisten sydämet ympäri maailman. Japanissa on nykyään maailman toiseksi eniten kanteleen soittajia Suomen jälkeen. Japanin kanteleliitto Nihon Kantele Tomonokai on ollut toiminnassa vuodesta 2008 lähtien, ja sillä on noin 200 jäsentä. Tärkeimmät kantelekeskukset sijaitsevat Sapporossa, Tokiossa ja Kansain alueella. Nykyisin Japanissa on 5 kanteleensoiton opettajaa - Miho Kuwajima-Sato, Mitsuko Sato, Masako Hazata Hiroka Ara ja Tomoko Onishi. Japanilaiset kanteleen soittajat opiskelevat myös Suomessa. Makiko Oba ja Sakiko Onishi ovat oppilaita musiikkikoulussa Tampereella.
Kuinka kantele saavutti tämän statuksen? Mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Lue vastaukset näihin ja muihin kysymyksiin yhden Suomen johtavan kanteleartistin, Eva Alkulan haastattelussa 

Eva Alkulan haastattelu, 13.05.2013 (haastattelijana Olga Shishkina)
Eeva-028977 copy

O.S.: Olet ollut avainhenkilönä Japanin kantelekoulutuksen kehityksessä. Kuinka pitkään olet työskennellyt
japanilaisten kantelesoitttajien kanssa? Milloin sait ensimmäiset oppilaasi ja miten se
tapahtui?

E.A.: Olen työskennellyt japanilaisten kantelesoittajien kanssa 14 vuotta eli siitä lähtien kun menin ensimmäistä kertaa opiskelemaan kotoa Sapporoon. Jo siihen aikaan Hokkaidossa oli pieni soittajien piiri, jotka olivat kiinnostuneita viisikielisestä kanteleesta ja suomalaisesta musiikkikulttuurista. Tämä pieni, noin kymmenen henkilön kanteleyhteisö näkyi Mitsuko Saton ja Hiroko Aran innostuksen ansiosta. He mainostivat kanteleen soittamista ja olivat ensimmäiset japanilaiset, jotka tilasivat konserttikanteleet ja halusivat opiskella lisää sen soittamista. Mitsuko, Hiroko, ja Tomoko Onishi, jotka asuivat siihen aikaan Sapporossa sattuivat olemaan ensimmäiset kanteleoppilaani.

O.S.: Opetatko yhä kanteletta Japanissa?

E.A.: Pidän silloin tällöin isojen kanteleiden oppitunteja Tokiossa ja Sapporossa.

O.S.: Opiskelit vuosina 1999-2000 kotoa Hokkaidon kasvatustieteiden yliopistossa. Kuinka se vaikutti kanteleella soittamiseesi?

E.A.: Koton soittokokemuksella on ollut suuri vaikutus minuun. Olin siihen aikaan 22 vuotias ja etsin musiikillista minääni. Toisen soittimen opiskelu laajensi ajattelutapaani, ja opetti tietynlaista vastuuta omaan soittamiseeni. Opin myös kuuntelemaan omaa soittoani ulkopuolelta ja kehittämään itsearviointitaitojani, ja lopulta löysin oman soitillisen estetiikkani. Jälkimmäisestä tuli tärkein syy miksi menin takaisin Japaniin myöhemmin.
Japanilainen kulttuuri osiottautui hyvin läheiseksi minulle. Oli kiehtovaa tutustua kauneuden ja yksinkertaisuuden tutkiskeluun myös musiikin parissa, ei ainoastaan kuvataiteessa. Japanilaiset tunnetaan myös heidän uteliaisuudestaan ja kiinnostuksestaan muita kulttuureita kohtaan. Näiden kokemusten myötä sain uusia ideoita myös omaan musiikin tekemiseen

O.S.: "Nihon Kantele Tomonokai" perustettiin 31. toukokuuta 2008, jonka aloitteessa olit avainhenkilönä. Voitko kertoa kuinka ajatus syntyi ja kuinka kauan meni ennen kuin siitä tuli todellisuutta?

E.A.: Siihen aikaan olin Kanteleliiton johdossa ja saimme idean yhdistää japanilaiset kantelesoittajat  sekä mainostaa samalla kanteleita, joten Suomen Kanteleliitto oli kiinnostunut luomaan sisaryhdistyksen. Keväällä 2008 aloitimme tarvittavat järjestelyt Riitta Huttusen kanssa. Oli hienoa saada apua japanilais-suomalaiselta yhdistykseltä Tokiossa. Sirkku Sakani, suomalainen kääntäjä Tokiossa, tarjosi osaamistaan kääntötyöhön.

O.S.: Kuinka monta jäsentä liitolla on ja mitkä ovat sen päätehtävät?

E.A.: Liitolla on noin 200 jäsentä. Sen perustamisesta lähtien tavoitteena on ollut mainostaa ja järjestää monenlaisia kanteletapahtumia, konsertteja, ja työpajoja. Liitto on mainostanut monia kanteleartisteja, kuten Sinikka Langelandia, Minna Raskista, Päivi Ollikaista ja Olga Shishkinaa. Itsekin sain paljon apua liitolta. Joka toinen tai kolmas vuosi liitto järjestää myös kanteleleirejä.

O.S.: Japanilla on eniten kanteleen soittajia Suomen ulkopuolella. Mitkä ovat mielestäsi syyt kiinnostukseen?

E.A.: Hankala sanoa, mutta sillä näyttäisi olevan tekemistä Japanin ja Suomen välisellä yhteydellä. Japanilaiset innostuvat myös helposti: kun he kiinnostuvat jostakin he omistautuvat sille todella. Monet soittajat ovat olleet pitkään kiinnostuneita suomalaisesta kulttuurista, mikä toi heidät myös luonnollista kautta kanteleen pariin. Heillä on ollut myös mahdollisuus käydä kanteleleireillä Suomessa.

O.S.: Missä ovat tärkeimmät kanteleen opetuskeskukset Japanissa ja kunka monta opettajaa siellä työskentelee?

E.A.: Kanteleen soiton opetus on keskittynyt Sapporoon, Tokioon ja Koben alueelle. Japanissa on yhteensä viisi kanteleen soitonopettajaa: Miho Kuwajima-Sato, Mitsuko Sato, Masako Hazata, Hiroko Ara ja Tomoko Onishi. Heidän oppilaansa saattavat myös avustaa muilla alueilla.

O.S.: Japanissa on yllättävän paljon ammattimuusikkoja ja opettajia tekemisissä kanteleen kanssa, ja monet ovat aloittaneet rakentamaan ammattiaan melko aikaisin. Kuinka se tapahtui?

E.A.: Jotkut kokeilivat kanteleita ensimmäisen kerran Suomessa, ja toiset ovat soittaneet kanteletta vuosikymmenet. Japanissa oli tarvetta kanteleopetukselle, mutta luonnollisesti uran rakentamiseen meni aikaa.

O.S.: Kuinka montaa nykyisistä kanteleopettajaa ja muusikkoa opetit Japanissa oleskellessasi?

E.A.: Pääopettajia. Esimerkiksi Masako ja Miho olivat jo soittaneet konserttikannelta, kun tulin Japaniin. Tein yhteistyötä myös heidän oppilaidensa kanssa, mikä oli mielenkiintoista. Kaikkiaan olen opettanut kymmentä ammattisoittajaa ja noin sataa harrastussoittajaa.

O.S.: Kuinka kansainväliseksi kantele voi kasvaa ja mitä siihen tarvitaan sinun näkökulmastasi?

E.A.: Se on mahdollista kantelekoulutuksen kautta. Kollegani ovat tehneet samanlaista työtä. Minä keskityin Japaniin, mutta menin myös Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Sitä tarvitaan, jotta saadaan musiikinopettajat käyttämään kanteletta myös omissa maissaan. Tällä tavalla kantele kasvaa vähitellen suositummaksi myös ulkomailla. On kuitenkin tärkeää, että niissä maissa on myös kanteleensoittajia. Japanissa oli helppoa järjestää työpajoja ja muita koulutuksellisia toimia, koska siellä oli uusia soittajia, joita paikalliset opettajat pystyivät opettamaan suomalaisten sijaan. Myös Yhdysvalloissa on kanteleopettajia. Samoin kuin Japanissa, heillä oli suomalaiset juuret, tai he ovat muuten vain kiinnostuneita suomalaisesta kulttuurista. Olen myös tavannut ruotsalaisia 5-kielisen kanteleen soittajia, jotka tulivat kanteleleireille Suomeen. Sinikka Langelandilla saattaa olla joitain oppilaita Norjassa. Myös Saksassa on paljon suomalaisia siirtolaisia, joten en olisi yllättynyt, jos siellä on myös kanteleen soittajia.

O.S.: Kun mennään viisi vuotta eteenpäin, kuinka näet kanteleen tulevaisuuden Japanissa?

E.A.: Positiivisesti. Tampereella minulla on kaksi kanteleoppilasta ylä-asteella ja he todennäköisesti haluavat jatkaa opintojaan ammattikorkeakoulussa. On hyvin tärkeää saada uuden sukupolvi kiinnostumaan ja  jatkamaan alulle pantua työtä. On epäilemättä vaikeaa luoda uraa tuntemattoman soittimen kanssa ja menee aikaa kerätä riittävän iso ryhmä kiinnostuneita ihmisiä tehdäkseen elantonsa. Kuitenkin, kiinnostus kanteletta kohtaan on ollut jatkuvassa kasvussa Japanissa ja toivon, että nuoret oppilaat voivat jatkaa vanhemman ikäluokan työtä. Luonnollisesti viisikielinen kantele on paljon halvempi, kevyempi ja nopempi oppia kuin isot soittimet- välittömät tulokset auttavat motivaatiota kasvamaan. En usko että kanteleesta tulee ikinä valtavirran soitin - sillä on jo melko hyvä näkyvyys Suomessa ja Japanissa sekä muissa maissa. Tällä tavalla kulttuuri säilyy, ja mitä tarvitaan on tasapainoinen tapa kasvaa.

O.S.: Pidätkö kanteletta suomalaisena soittimena vai onko se jo ylittänyt kansalliset rajat? Miksi?

E.A.: Tottakai kantele on suomalainen soitin. Se ei ole koskaan ylittänyt Suomen etnisiä rajoja ja ei tarvitsekkaan. Se on jo alkanut levitä ympäri maailmaa ja tulevaisuudessa toiviottavasti yhä enemmän. Uskon, että koulutuksen kautta saamme mielenkiintoista yhteistyötä myös muissa maissa. Joillakin ohjelmilla, kuten Sibelius Akatemian kansanmusiikkiosaston GLOMAS:lla, on ollut suuri vaikutus kanteleen suosion kasvussa ulkomailla.

O.S.: Miten tärkeää on pitää kantelekonsertteja, jotta kanteleen soitto lisääntyisi Japanissa?

E.A.: On hyvin tärkeää että ihmiset voivat kokea eksoottista kulttuuria ja suomalaista musiikkia - tämä kaikki lisää kiinnostusta soittimeen. Kanteleen ääni kiehtoo itsessään, joten ei ole merkitystä onko soittaja suomalainen tai ei. Äänen taika nostaa kiinnostusta erityisesti japanilaisissa. Live-konsertit ovat erittäin tärkeitä, koska silloin yleisöllä on mahdollisuus kokea todellisuudessa kuinka ääni tuotetaan ja miten sitä soitetaan. Visuaalisella kokemuksella on paljon suurempi vaikutus verrattuna CD:n kuunteluun.

O.S.: Olet jo levyttänyt kaksi albumia koton soittaja Tomya Nakain kanssa. Voitko kertoa jotain yhteistyöstäsi koton kanssa?

E.A.: Se tuntui hyvin luonnoliselta, koska olin jo tutustunut aikaisemmin japanilaiseen kulttuuriin ja koton soittamiseen. Tapasimmen Tomoyan kanssa 2006 ja arvelimme voivamme tehdä jotain hienoa yhdessä, jota voisi myöhemmin kehittää vielä pidemmälle. Minun koton soittamista ei voi tietenkään verrata ammatilaiseen, joten oli hienoa tehdä yhteistyötä. Rakastan koto-musiikkia ja sen ääntä. Kantele ja koto toimivat todella hyvin yhdessä ja ne myös tukevat toisiaan, joka luo kuvan isommasta kokoonpanosta laajalla äänialallaan. Voisi olla hyvin mielenkiintoista kehittää tätä työtä yhdessä eteenpäin ja nähdä mitä siitä voi tulla. Tasapainon löytäminen oli vaikeaa ja mietimme sitä paljon. Tomoya on esimerkiksi oppinut soittamaan hiljempaa. Vahvistettu soitin sekä erilaiset musiikkitekstuurit antavat myös lisämahdollisuuksia.